afraid of everyone

- the guards at babasonic
- female classmates who don't say "hi"
- authorities
- places like strand and them stockholm hipsters there. overall i'm very afraid of hipsters. when they come in masses in a small place, high concentration of them. this i've said many times though. and it's not their fault. i blame that part somewhere in my bellyarea that goes back to being fourteen and insecure. crooked teeth and acne.

naturhistoriska riksmuseet

we woke up late, it was a day off after all. edwin got the brilliant idea of spending it at the naturhistoriska museet and oh it turned out to be one of them loveliest days in a while and it just had to be immortalized with a phone with a hipster camera app.


box full of birds. it was disturbing. they looked like darts.





i love dinosaurs i love birds i love butterflies i love love love whales even when they're dead or on picture no discrimination here to quote a friend.

keira and mango marabou

yesterday i got home heavyhearted and tired. as soon as i get inside i discover an odd plastic bag on the hallwayfloor!

(i feared it would've been a threat from a neighbour because i just left a sheet into the machine that "manglar" things and it broke last time i used it. i cursed, fought with the machine for awhile but ended up saying fuckthisshit and just left. been fearing for angry neighbours since.)

but me oh my this is what i discovered instead! the best type of boyfriend is the type that can predict the future and knows when i the most need just some chocolate and a crappy magazine (which i actually like).

kukaan ei odota minua miksi nousisin

wake up unnecessarily early. take pictures of things i like the most. like a morning bed with sheets that have been slept in for only one night. read some. get up. look outside. go back to bed.

Missä olet Mari

Kuuntelin Scandinavian Music Groupin ”Missä olet Laila”:aa neljä vuotta sitten paljon. Korvasin Lailan Marilla. Missä olet Mari.

Olimme kuuden kun tapasimme ensimmäisen kerran, kuusitoista kun tapasimme viimeisen. Meidän äitimme olivat parhaita kavereita. Ja niin olimme mekin. Kuudesta kuuteentoista.

Ala-aste päivien jälkeen leikimme metsissä oravia. Molemmat halusimme olla nimeltämme ”Julia”. Se oli hienoin nimi kummankin mielestä. Minttu oli toiseksi hienoin. Vuoroteltiin. Kuudennen luokan kevätjuhlassa sinä olit Peppi Pitkätossu ja minä olin Liisa Ihmemaassa. Äitini kertoi myöhemmin, että hän ja Marin äiti juttelivat katsomossa siitä kuinka osuvat roolit olivat. Sinä Peppinä minä Liisana. Hypit ympäri lavaa laulaen pitkästä nimestäsi. Vuorollani minä seisoin hämmentyneenä ja kuoro kysyi minulta kuinka mä löysin ihmemaan.

Marin kanssa oli helpointa olla. Hän tiesi kaiken minusta, minä kaiken hänestä. Hän tiesi kaiken sen perheestäni mitä häpesin eniten. Minä tiesin kaiken sen hänen perheestään mikä oli ruminta. Tasapaino ja ymmärrys. Pelasimme play stationia ja nukahdimme vierekkäin kun äitimme olivat muualla. He olivat usein muualla. Joskus kuitenkin kotonakin. Hyvinä äiteinä. Tekivät meille voileipiä. Minä pidin Marin äidin voileivistä eniten. Annoin Marin äidille ”ystäväni”-kirjan ja hän täytti sen. Piirsi keijukaisia. Antoi minulle aina lahjaksi keijukais-tauluja.

Kerran oli Marin äiti täynnä puukon iskuja. Kaksikymmentä jotain. Minä autoin heitä kumpaakin kun he palasivat sairaalasta. Marin isä oli mustasukkainen ja väkivaltainen usein. Hän kuoli kun Mari oli kymmenen vuotias. Juuri silloin meillä oli jokin suuri riita. Emme puhuneet hänen isänsä kuolemasta sovittuammekaan.

Neljätoista vuotiaana joimme itsemme humalaan ensimmäisen kerran. Kaksi siideriä kummallekin. Olimme vieraan tytön luona. Tulimme kotiin aamuyöstä. Kukaan ei ollut kotona sitä huomaamassa. Olimme koulun puheenaihe seuraavana päivänä.
Kumpikin saimme kokeista aina täydet pisteet. Jos Mari saikin arvosanaksi vain kahdeksan ja puoli niin hän repi kokeen. Minä sen sijaan varmistin että sain seuraavasta kokeesta kympin taas.

Mari oli suosittu. Niin minäkin. Olin kateellinen kun Mari oli niin hoikka. En syönyt paljon itsekään. Marilla oli stringit, minäkin hankin sellaiset. Ne tuntuivat hassuilta aluksi.
Meillä oli yhteinen slämy. Minä itkin elämääni, Mari sanoi ryhdistäydyäläitkevauva. Oltiin ulkona myöhään, usein vaarallisissa tilanteissa, yhdessä. Mari nauroi paljon. Mari oli paljon vahvempi ja kovempi. Oltiin poikatyttöjä kumpikin. Puhuttiin rivoja. Hän menetti neitsyytensä minua ennen. En muista kenen kanssa.

Mari oli minua kymmenen päivää nuorempi. Vaihdettiin lahjat aina samaan aikaan. Kahdeskymmenes päivä maaliskuuta. Hän sai minulta kuusitoistavuotislahjaksi cd:n jossa oli kaikki Tärkeät Kappaleet. Runoja kansiin kirjoitettuna. I:n pisteinä sydämet. Minä sain häneltä kaulakorun jollaisen olin aina tahtonut omistaa. Hopea kaulakoru. Sellainen joita bestiksillä on aina. Sydän kahdessa osassa. Toinen Marille, toinen minulle. Minun puoleeni oli kaiverrettu kaunokirjoituksella ”Mari”, hänen puolessaan yhtä kauniisti ”Milja”. Hänesta pala minulle, minä osaksi häntä. Itkin lahjan saadessani.

Yhdeksännellä luokalla ei Mari käynyt enää koulussa juurikaan. Hän kävi sen sijaan psykologilla. Loppukeväästä sain kuulla äidiltäni, että Mari oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä. Vatsahuuhtelu. Hiiltä. En ymmärtänyt mitään. Kysyin Marilta. Mari sanoi hahaaisetyhmälääkejuttueisemitäänollut.

Heinäkuussa muutin Ruotsiin. ”Parempi elämä, nyt pelastan itse itseni”, mietin. Kuulostaa melodramaattiselta muttei ollut. Hyvästelin Marin. Olimme etäiset.

Olin ihan hirveän onnellinen Ruotsissa. Äitini vain teki voileipiä ja oli kotona. Seuraavana vuonna maaliskuun ensimmäisenä perjantaina kuuntelin kun äitini puhui puhelimessa. Puhui Marista. ”Ja se olis täyttänyt 18 parin viikon päästä..!” Imperfekti. Imperfekti. Imperfekti. Sydän hakkasi. Käperryin vilttiin tiukemmin. En kuullut muuta enää. Ikuisuuden päästä äiti tuli olohuoneeseen kasvoillaan se katse joka äideillä on kun he tietävät että pian särkyy heidän tyttärensä sydän. ”Milja, mä en tiedä miten mä tämän sanoisin...” Hajoan kyyneeliin ja hoen ei ei ei ei ei ei ei ja ei:den välistä kuulen kun äitini sanoo, että Mari on hypännyt junan alle.

Kahden päivän päästä on kulunut tasan neljä vuotta Marin itsemurhasta. En minä sitä usein enää mieti. Eikä se juurikaan tee edes kipeää. Toisinaan kuitenkin. Kun kuuntelen ”Missä olet Laila”:aa. Kun on ystävänpäivä. Kun on maaliskuun viidestoista viiva kahdeskymmenesviides. Ja kun tulee puheeksi Liisa Ihmemaa tai Peppi Pitkätossu.

men jag såg den skarpa kurvan kring din mun berätta för mig om det är sant att den har hämtats av sparvarna

he's the type that makes me want to dedicate all annika norlin-quotes to him

all the classical music in the world couldn't bleed as deeply as a brokenhearted teenager

i have heartbroken friends. it's sad how the only way to help them is to join them on cigarette breaks and make tea for them and dedicate some terribly cheesy song such as "dry your eyes" by the streets (THERE'S PLENTY MORE FISH IN THE SEA) because you yourself run out of comforting words and gestures.
but it's at least late winter/early spring. the best time to be heartbroken.

how to prepare for filmvetenskap

check that your nails are perfect. much focus on them you know when you're writing and saying "hello" + "bye bye"


wear clothes that you feel comfortable and very cool looking in


practice on a dissing pretto look


and on a kind smile to pull on your face when intorduced to other cool pretto people like yourself

if i can, everybody can!

raila rigmor kristiina

i have a list of my favourite things in no specific order. number 14 is people smoking.

edwin and milja friday to sunday

we have greatly messed up our dygnsrytm. going to sleep at five or eight in the morning, breakfasts at five in the afternoon.

a dog a pluto some friends and some wine

started to miss agnes. and then realized that wait now i have not even shared our gr8nightout some many weeks ago! so here it is.


we started by hanging out on the floor with wine and a dog


to then decide that julia would look awesome in a mime artist make up

and that i'd look awesome in agnes's blue fur thingy




we were loud on the subways, energetic at pluto and not so energetic nor loud the following day. but great fun it was! agnes should come back soonsoon.
(good quoality pictures borrowed from agnes)